“en mä enää venaa mitää ihmettää
enkä mä aio seurata vaan vierestä
mul on tarpeeks monta hyvää syytä
elää hyvää elämää, joo
en mä haluu kulkee viha sydämessä
enkä mä aio elää pahat mielessä
mul on tarpeeks monta hyvää syytä elää, elää..”
-Nopsajalka

Tuntuu kuin olisin jo pitemman aikaa odottanut sita jotain tapahtuvan, jota ei sitten ole kuulunut.

Loysinko itseni? Valaistuinko? Keksinko elaman tarkoituksen? Tama matka on antanut minulle suunnattoman paljon, mutta ei aivan siinamaarin etta pitaisi guruksi tai babaksi viela ryhtya. Olen oppinut itsestani, muista ja elamasta jotain mita toivon muistavani viela pitkaan kotiin palattuanikin. Seikkoja jotka arjen parissa tapaavat unohtumaan helposti.

Lahdin matkalle myos nahdakseni mista tassa kaikessa on oikein kyse. Onko tama sitten niin siistia kuin Riku ja Tunna ensimmaisessa Madventures jaksossaan lupailivat? Jos se ei viela blogi-kirjoituksistani kaynyt ilmi niin sanottakoon viela, etta kylla. Tama on ihan hemmetin siistia!

Jokainen kokee tietysti matkansa eri tavalla. Minulle se on tarkoittanut seuraavia asioita: seikkailua, eksymista ja lopulta tilanteista selviamista. Kun huomaa selviavansa naista tilanteista, jossain kaukana kotoa, kokee tunteen jota on vaikea kuvailla. Tietaa itsensa jalleen merkittavaksi ja ainutlaatuiseksi arjen keskella. Tama kaikki on kasvattanut itsevarmuuttani ja koko matka on ollut yksi hienoimmista kokemuksista lyhyella elamantaipaleellani. En tieda loysinko Intian-matkallani lopulta sen, jotain maarittelematonta jota olen pitkaan kaivannut ja odottanut, mutta minusta tuntuu etta minun ei sita tarvitse myoskaan enaa etsia. Voin jalleen keskittya asioihin, jotka ovat tarkeita. Olen saavuttanut rauhani.

En voi muuta kuin suositella tata kaikille arkeen jumahtaneille. Vaikka olenkin tyydyttanyt reissunhaluni nyt hetkeksi, tiedan lahtevani viela uusille seikkailuille. Tama matka antoi minulle hyvan kuvan siita, mita tahdon seuraavalta matkakohteeltani. Vahemman suurkaupunkeja ja enemman luontoa. Unohtakaa ne tutut ja turvalliset pakettimatkat. Heittakaa reppu selkaanne ja lahtekaa sinne jo tanaan, minne ajattelitte lahtevanne vasta kun teilla on aikaa.

Taman blogin tarina on lopussa, vaikka ajattelinkin julkaista kotiin paastyani viela muutaman jutun mm. majataloista seka jotain matkan budjetista, silla Matias on pitanyt tasta aiheesta ahkerasti kirjaa. Kamerastani loytyy gallerian lisaksi hurjasti kuvamateriaalia, joka vaatii hieman esikasittelya ennen julkaisua (nyt ne ovat julmetun kokoisia). Lupaudun myos julkaisemaan muutaman kuvaamamme videopatkan, kunhan olen ne ensin editoinnut kuosiin!

Haluasin kiittaa kaikkia blogin lukijoita ahkerasta kommentoinnista ja mielenkiinnostanne. Kommenttinne ovat tsempanneet meita vaikeina aikoina enemman kuin ehka kuvittelettekaan. Kiitos viela kerran. Tervehditaan kun tavataan!

Kiitos myos retkikunnan toiselle osapuolelle, Matiakselle. Voin lunastaa travellerit-osiossa ilmaan heittamani toiveen meidan olevan ystavia viela reissun jalkeenkin. Emme ole riidelleet koko kuuden viikon aikana kertaakaan! Meitsin ykkos-ukkeli ja edelleen se paras matkakumppani.

Hyvaa syntymapaivaa aidille ja pahoittelut siita, etta en voinyt tanaan olla luonasi. Olemme Suomessa ylihuomenna mikali kaikki sujuu hyvin. Intia kiittaa ja kuittaa. Tama seikkailu loppuu meidan osaltamme nyt tahan. Aloittakaa te omanne.

Viimeiset sanat matkaltani haluan omistaa vanhemmilleni seka siskolleni. Ilman tukeanne ensimmainen matkani olisi ollut mahdoton. Tama seikkailu oli minulle todella tarkea, vaikka se osaltaan onkin varmasti paljon huolta teille aiheuttanut. Kiitos ymmarryksestanne. Rakastan teita ja tiedan, etta minun tulisi lausua nuo sanat aaneen useammin. Nahdaan pian.

Kaytiin tanaan nauttimassa viimeisia auringonsateita. Ravintolassa Matias ottaa sizlerit ja meika testaa friiterattuja mustekalan palasia. Aurinko laskee Arabianmereen. Kingfisher maistuu todella hyvalle.

Huomenna viimeinen paiva Goalla. Paatettiin, etta lopetetaan reissu meidan vakio ravintolassa, jossa vedetaan overeimmat ateriat ja kalleimmat drinksut mita menusta loytyy.
Tata paikkaa tulee meinaan ikava.

Kun jutut loppuu itse reissusta niin kerrotaan nyt jotain havaituista matkustamiseen liittyvista seikoista. Taalla ei ehdi enaa muuta kuin syoda, nukkua ja tiristaa laskia rannalla.

Matiaksen TOP5 - Turhimmat mukana raijatut kamat

1. Pitkahihainenpaita - Taman oli tarkoitus jaada Suomeen, kun sen mukana olo havaittiin Delhissa.
2. Vara-shortsit - Pyorineet laukunpohjalla
3. Partahoyla - Kayttokertoja 0 kpl
4. Sadeviitta ja rinkan sadesuoja - Taalla ei ole kastuttu kuin meressa ja suihkussa
5. Pelikortit - Ostettiin Helsingista helvetin kalliit Turunlinna pelikortit ja huomattiin, etta semmoset oli jo itseasissa pakattu mukaan.

Teemun TOP5 - Namakin rojut olisi voinut jattaa kotiin

1. Sadeviitta - Jos Intiassa sataa tammi-helmikuussa niin maailmankirjat ovat jo siina vaiheessa sen verran sekasin, etta kannattaa harkita kotiinpaluuta ja bunkkeriin siirtymista. Suosittelen siis tutustumista niihin kohdemaan saaolosuhteisiin etukateen.
2. Taskumatti - En ole ostanut pulloakaan viinaa koko reissulla milla Matin olisi voinut tayttaa. Intiassa on valilla hemmetin vaikeaa loytaa muutenkaan viinakauppaa.
3. Luha - Lusiikkahaarukka on kateva ruuanlaitossa. Arvatkaa monestikko taalla viittii nailla hinnoilla itse kokkailla.
4. Letherman - Tatahan ei koko reissulla kaytetty muuhun kuin kaljapullojen avaamiseen, mihin olisi kylla kelvannut kevyempikin tyokalu. Toisaalta jos sita olisi johonkin joskus tarvinut niin kai se olisi sitten ollut eri-kateva. Jossittelua…
5. Moskiitoverkko - Noh, taallahan ovat monsuunit olleet hyvin heikot, mika tarkoittaa moskiitojen vahaista maaraa. Olen nahnyt koko reissulla ehka yhteensa parikymmenta moskiitoa. Verkot asennettin ekaa kertaa rantabungalovissa, mutta en tieda olisiko niita siellakaan oikeasti tarvinut. Toisaalta parempi nainpain, etta oli vahemman moskiitoja kuin enemman verkon kayttokertoja.

Huomenna kirjoitan reissun viimeisen jutun. Johan tata on tullut vahan vajaa 40 postausta kirjoiteltuakkin. Hammastyttavan paljon reissupaiviin nahden omasta mielestani. Internettiin on palanut rahaa sievoinen siivu matkabudjetista, mutta on se jeesanntu koti-ikavaankin.

Aika palata pakkaamaan reissun paisuttamia laukkuja. Tuhlaajapojat ovat tulossa kotiin.

Jep jep. Saavuttiin tanaan takaisin tanne Anjunaan meidan vakio mestoille. Aamulla pakkailtiin pienissa krapuloissa laukkuja ja havaitsin, etta rinkkani on paisunut ostoksien jalkeen torkean kokoiseksi. Kohta on pakko heittaa suurinosa “turhista” kamoista jorpakkoon. Osan kamoista lahjoitimmekin jo edellisena paivanan Josille ja Petelle.

Viime yona pidettiin hemmetin hauska jaahyvaisilta poikien kanssa. Mentiin eraaseen ravintolaan ja pyydettiin josko pitajat kehtaisivat hieman soittaa mukana raahaamaamme suomi-regee levya. Hetken paasta levy pistettiin soimaan ja tilasimme hammentavat sizzler-ateriat. Tama herkku tuodaan poytaan hirvittavan savun saattelemana. Lautanen on jonkinlainen lampokivi, joka hehkuttaa ruokaa pitkaan viela poydassa. Ruuat ovat maittavat ja intoudumme tilaamaan viela lupaavalta kuulostaneet Arambol Punchit. Drinksuun tulee vodkaa, ginia, rommia, paikallista fenia ja jotain fruittia. Siitahan se hauska ilta sitten lahtikin kunnolla kayntiin.

Nyt ajatukset pyorivat jo pitkalti Suomessa. Miltahan siella nayttaa? Mita kaikille kuuluu? Kuinkahan pihalla sita onkaan kun sinne asti paasee? Taksin paahtaessa kohti etelaa palmut vilistavat ohi ja pelloilla on sumua. Hieman haikea olo. Kohta tama paratiisi pitaa hyvastella ja tervehtia pakkasta. Huilataan nyt vimoset paivat riippumatossa ja fiilistella kotiinpaluu ajatuksilla. Tasta on kuitenkin hemmetin hyva hoitaa viimeiset saadot ennen lentokentalle siirtymista. Jep jep.

Paivaa. Taalla on internetit toimineet sangen heikosti nyt parina paivana, enka ole siksi paassyt blogia paivittelemaan. Kirjataanpas nyt sitten muutaman paivan tapahtumia.

Torstaina mentiin suunnitelmien mukaisesti taas jami sessioihin syomaan, juomaan ja jamittelemaan. Kaksimetrinen afro-tukalla varustettu Zuzu on taas paikalla vetamassa pellen roolia. Seuraillaan monipuolista esitysta ja otetaan hatkat siina vaiheessa kun vanha tuttu Jojo astraalitasoilta alkaa virittelemaan vehkeitaan ja on nousemassa lavalle.

Istuskellaan meidan vakio mestassa Dreamcatcherissa juomassa bissea ja selitellaan siina niita naita, kun pari heeboa paukahtaa paikalle morjestelemaan ihan suomenkielella. Tavataan siis Josi ja Pete, jotka ovat saapuneet Goalle sina paivana. Maailma on hammentava paikka… Juuri paasin viime kirjoituksessa kehumaan, etta taustalla soi Natural Vibrations. Petehan sattuu sitten olemaan Natural Vibrationsin perkussio-mies, Josin ollessa  soundin vasaajana monelle suomalaiselle regee-artistille. Pojathan ovat sangen mainiota seuraa ja tuntoja on mukava paasta vaihtamaan vaihteeksi ihan suomenkielella. Pete  on kolmatta kertaa Arambolissa ja paattaa nayttaa meille vahan paikkoja. Huomenna lahdetaan Pelle Miljoonan kulmille pyorimaan ja katsastetaan mystinen lahde.

Aamutuimaan tullaa potkimaan ukkelit hereille, juodaan aamu-sumpit ja lahdetaan matkaan. Pellea emme luonnollisesti tule tapaamaan, silla han on kuulemamme mukaan talla hetkella keikkailemassa. Kavellaan Arambolista pohjoiseen rantaa pitkin ja saavutaan jokseenkin autiolle rannalle, jonka vieresta loytyy myos pienehko makeanveden lammikko. Tasta suuntaamme kohti viidakkoa ja makeanveden alkuperaa. Hetken poukkoilevaa viidakkopolkua taivallettuamme saavumme mystiseen paikkaan. Vuorenseinamasta pulppuaa lahde ja alueelle on muodostunut pienia lammikoita, joissa uiskentelee makeanveden kaloja. Lahteen vieressa on kuuluisaa rikkipitoista mutaa, mita jengi sivelee iholleen, odottaan kunnes muta kuivuu ja pesevat sen sitten pois. On kuulemma hyvaa iholle. En tieda siita, mutta paikka on mielettoman hieno.

Uiskennellaan valilla lammikossa kalojen seassa ja istuskellaan sitten kivilla kuivattelemassa auringon siiviloityessa puiden lomasta pienelle viidakko-keitaallemme. Ilmassa lentaa nyrkin kokoisia upean varisia perhosia. Paikalle ilmestyy valilla viidakon katkoista hippeja tayttamaan vesipullojaan lahteesta seka muutama rupeaa saatamaan itselleen mutakylpya. Tassa on oikein mukava levyttaa muutama tunti.

Illaksi saavutaan takaisin Aramboliin ja kaydaan hieman surffailemassa.  Auringonlaskettua suunnataan kaupungille syomapuuhiin. Meksikolaiset tacot intialaisittain ovat aika tujua settia! Paiva oli oikein onnistunut.

Tanaan ollaankin sitten otettu enemman chillailu paiva. Vaellusten sijaan ollaan pulikoitu meressa ja juotu minttu-teeta. Huomenna hyvasteellaan ukot ja lahdetaan kohti Anjunaa. Mennaan takaisin meidan vakiomestoille mikali siella on viela vapaata. Viikko bambumajassa oli hieno kokemus, mutta nyt kaipaa kuumia suihkuja ja muita luksuksia, jotta voimme kuosittaa itsemme henkisesti seka fyysisesti keskiviikon matkustuspaivaa varten.

Jep. Arambol kuittaa. Ymmarran taalla joka vuosi hengaavia expatteja. Ilmojen puolestahan tama on suht taydellinen mesta. Suosittelen, jos ei pista pahakseen muita lankkareita. Nyt on pakko lahta uimaan. Terve vaan…

Lainaus matkapaivakirjastani:

“19.02.2008 - Arambol, Goa

En ole nahtavasti kirjannut ajatuksiani kymmeneen paivaan. Lieko hyva vai huono juttu. Olen siirtynyt riippumattooni. Merelta puhaltava tuuli vilvoittaa. Taustalla soi Natural Vibrations.

Eilinen paiva oli jokseenkin ikava. Ruokailun jalkeen minulle pukkaa astetta heikommat olotilat ja tunnen heiluvani tajunnan rajamailla. Aamuinen pitkaksi venahtanyt surffaus-sessio vaatii ilmeisesti veronsa. Aurinko porottaa pilvettomalta taivaalta suolaisen arabianmeren huuhtoessa vahaiset suojaavat aurinkorasvanrippeet iholtani. Loppupaiva keskitytaankin sitten varjoissa loikoiluun ja taisteluun laatta-reaktiota vastaan.

Iltasella onnistun nukahtamaan pariksi tunniksi vain heratakseni jumalattomaan paukkeeseen. Viereisella rannalla on ilotulitus. Siirryn verannalle pitkakseni seuraamaan juhlintaa, jonka syy on minulle taysin tuntematon. Ilotulitus kestaa useita minuutteja. Sen lakattua saapuu tuttu pimeys. Ravintolasta kantautuu musiikkia.

Nyt oloni on parempi vaikkakin yha hieman heikko. Riippumatolla on parantava vaikutus, jota tulisi laaketieteessa tutkia syvemmin. Tama paiva vietetaan varjoissa chilauttaen ja viilentavia lasseja imeskellen. Matias keskittyy niinikaan hoivaamaan jalkoihinsa saamiaan rakkoja. Ei karhutkaan kokoaikaa riehu - Ne vetaa valilla marjoja…”

Tosiaan. Paluu tahan paivaan. Pienta auringonpistosta nuo heikotukset taisivat olla, joista olen talla hetkelle mielestani jo varsin hyvin elpynyt. Huomaan ilokseni myos toisen seikan… Voi Papaya ja Banana lassit sentaan! Olen unohtanut pariksi paivaksi maitohabbobakteerit vetamatta. Pauke on nyt sen mukaista. Onneksi kampassa tuuletus pelaa.

Mitas taalla Arambolissa sitten tapahtuu? Noh, eipa juurikaan mitaan. Sen olemme huomanneet, etta olemme molemmat jokseenkin passiivisia. Olemme siis omaksuneet paikallisen elamantavan : ”Jaa-a. Vois kylla kayda hakemassa vahan juotavaa… mutta en kylla nyt jaksa nousta.” Keskustan sykkeeseen ei mieli tulla kuin vasta auringonlaskettua ja silloinkin lahinna nauttimaan mainioita Goalaisia herkkuja. Huomenna siirrymme varmaankin taas fiilistelamaan jameja.

Ajatus paikanvahdostakin on pyorinyt alustavasti mielessa. Maaranpaasta ei vain ole viela pienintakaan makua. Ehka jonnekkin etelaan? Maisetellaanpas ajatusta - Mmm jaa-a… Tama ajatus vaatii aikaa. Maku on monitahoinen.

Ku on niin hikiki… Noh, ei valiteta. Suomessa taitaa olla kylyma. Ollaan oleskeltu taalla Harmalissa (Arambol) nyt pari paivaa ja fiilikset on ihan hyvat. Palvelut ja kaupat loytyy kavelymatkan paasta, meidan majapaikan sailyessa rauhallisena. Kuten galleriasta kay ilmi niin tuuletus tosiaan toimii tuossa kampassa. Ovea ei saa lukkoon koska se on vaantynyt jossain vaiheessa sen verran vinoon, mutta tuskin siita olisi paljon iloakaan, koska seinan voi niin sanotusti nostaa kadella sivuun silla aikaa kun astuu sisaan. Posliinipontto ja “suihku” on erotettu muusta kampasta pienella sermilla, jonka yli voi katevasti keskustella tuvassa oleskeleville samalla kun laskee kaarea tahi kaabelia. Tassa kampassa on kuitenkin tiettya fiilista. Tulee mieleen nuoruusvuosien puumajat silla erolla, etta vieresta loytyy tosiaan mieleton uimaranta.

Harmalissa on kateva shoppailla, mutta en suosittele sinne menemista paivasaikaan. Siella on nimittain kuuma. Tuulenvirettakaan ei paakadulle puhalla ja lammon ollessa se 30+ astetta niin meinaa laski tirista. Pimeyden saapuessa paikka on sentaan hieman inhimillisempi, vaikka siella tuskin hikoilematta silloinkaan selviaa.

Eilen tuli kuukausi reissussa tayteen. Juhlistettiin tapahtumaa menemalla paikalliseen ravintolaan, jossa sattui olemaan jami-sessiot. Istuttiin lattiatasossa divaaneilla ja syotiin maittavat ruuat matalista poydista. Hetken paasta alkoi lievasti haronnakoista hippia tunkea lavalle esiintymaan. Kaksimetrinen afrotukkansa kanssa heilunut valkoinen heebo esitti “rakkauslaulun” sen verran koomisesti etta yleiso oli kusta housuihin nauraessaan. Sen jalkeen lavalle tunki vaari nimelta Jojo, joka rampytti puolituntia sahkokitaraa ilmeisesti aivan omilla astraalitasiollaan. Juontajan taytyi kayda valilla kysymassa kyseiselta esiintyjalta, josko hanen soittonsa jatkuisi viela kauan. Lopulta ukon vehkeista katkaistiin virrat koska hommasta ei tullut loppua. Vaarinymmarretty nero sai raikuvat aplodit lopetettuaan.

10 yota reissua jalella. Kotiinpaluu haamottaa. Katsastin MTV3:n nettisivuja ja huomasin mainoksen uusista “kuumista” soittoaanista. Artistit olivat tuttuja, mutta biiseista ei ollut mitaan hajua. Siella on ilmeisesti aika kulunut silla aikaa kun olemme olleet taalla! Tatahan on todella vaikeaa tajuta taaltakasin. Saapa nahda kuinka sekaisin sita on Suomeen palattuaan.

Haluasin tassa samalla myos kiittaa mielenkiinnostanne tata blogia kohtaan. Lukijoita on ollut nailla sivuilla enemman kun osasin koskaan odottaa. Kommentointi on ollut myos mukavan vilkasta ja sadan kommentin raja paukahti rikki eilen. Jatkan blogin kirjoittamista nyt ainakin siihen asti kunnes kotiudutaan, vaikka en tiedakkaan onko minulla enaa paljoakaan sanottavaa (saatikka sita onko minulla ollut aikaisemminkaan kovinkaan paljoa sanottavaa). Eniveis… Kiitos ja jatketaan

No nyt on jumiteltu, pelleilty, palloiltu ja arvottu viikon verran Morjimissa. Tanaan otettiin taksi tanne Harmaliin ja paatettiin shoppailla, nostaa hieman lissaa rahhaa ja tehda rantabungalovi-katsaus. Harmalista 20 minuuttia kavellen etelan loytyy lopulta rauhallinen majoja vuokraava paikka. Paikalla on pari tyyppia lueskelemassa kirjojaan ja ranta nayttaa edessa hemaisevalta. 450 rupiaa per yo. Varataan samantien maja huomiseksi. Hokkeli sisaltaa suihkun seka vessan. Riippumatosta matkaa rantaan noin 50 metria. Nice!

Talle paivalle on riittanyt myos jokseenkin arsyttavia murheita. Ensiksi onnistun ilmeisesti rannalla teutaroidessani kolauttamaan kameraani sopivassa kulmassa johonkin, joka halkaisee digikamerani nestekidenayton. Voi peeveli! Onneksi kameralla voi ottaa viela kuvia, mutta lopputuloksen tarkastelu pitaa jattaa vanhaan kunnon filmikameratyyliin paljon myohemmaksi. Noh, onneksi tama sattui vasta matkan tassa vaiheessa.

Toinen mielta mustannut asia oli kun suunnitelma kotiutua koti-Suomeen aikaisemmin kariutui Kilroyn ilmoittaessa, etta ostamamme “flexible-liput” eivat olleetkaan kovin taipuisia. Koko helmikuu on kuulemma buukattu tayteen ja lahtopaivamaaran muuttaminen ei onnistu. Olisimme tulleet kotio 23. paiva tata kuuta, jotta Matias olisi saanut Lariam kuurian leikattua viikolla. Matkapaivista oltaisiin siis nipistetty 5 paivaa.

Tanaan olisi tarkoitus viela ihmetella hippeja rannalla ja kayda valilla vilvoittavissa vesissa. Harmalin paikkeille puhaltaa ilmeisesti astetta kovempi puhuri, koska aallot ovat tuplasti isommat kuin meidan Morjimin rannallamme. Naemma jopa jengia surffaamassa. Touhu nayttaa sen verta hienolta, etta aijonkin huomenna kayda ostamassa norteille tarkoitetun body-boardin (mini surffilauta), jotta paasen hieman touhua kokeilemaan. Samanlaisilla laudoilla taalla nayttaa melovan melkoisia talipallojakin. Homma on siinamielessa turvallista, etta pohja on koko matkalta hiekkaa, eika siis mitaan teravaa koralliriuttaa.

Eli huomenna hyvastelemme mamat ja paukimme Harmaliin testaamaan rantamajoja. Paikkamme ei ole taysin keskustan sykkeessa, joten chillailukin pitaisi luonnistua hyvin. Semmosta taalta tanaan…

“siis kun se osuu kohalle, älä jää miettimään
sillä miettiessä sulla menee sekasin pää
oikeeta rakkautta ei ymmärrä järjellään
ku sen ymmärtää sen ymmärtää vaan sydämellään”
-Nopsajalka

Lampoista lempee kaikille laheisille, tovereille ja muille blogia seuranneille. -Teemu & Matias

“Ilma on raikkaampaa hengittää,
siellä missä liikennevaloja ei nää.
Ja lehtivihree hivelee silmää,
lintuset laulelee sävelmää.”
-Jukka Poika

Paatettiin eilen lahta siis morjestamaan Mumbaissa tapaamamme Kellya Harmaliin. Kartasta arvioimma matkaksi noin 20km rantoja pitkin. Varhain kun lahtee matkaan niin ollaan iltapaivalla perilla.

Viime yo nukuttiin molemmat hyvin. Ahdistukset on kutakuinkin kadonetteet ja mieli on korkealla. Innostutaan jopa asiasta hieman vitsailemaan. Edellisena paivana oltiin rannalla useita tunteja ja itse poltin nahkani aika makiasti siina touhussa. Ennen matkaan lahtoa poikettiin rannassa vaatekojun kautta ja ostin itselleni ohuen puuvillaisen pitkahihaisen paidan edessa olevaa rantaviivaravia  varten. Onneksi ilma oli ensimmaista kertaa taalla Goalla hieman pilvinen.

Lahdetaan kappailemaan kohti pohjoista. Edessa on koko matkan upeaa hiekkarantaa ja uskomattomia maisemia. Valilla eteen tulee pienia jokia, joita ylitetaan kahlaamalla laukut paan paalle nostettuna. Maisemat ovat paikoin kuin Pirates of the Caribean elokuvista! Pysahdellaan valilla huilaamaan, syomaan ja juomaan rannan tuntumassa sijaitseviin pieniin ravintoloihin. Innostutaan tinkaamaan pahkahullunlailla rannalla myyvien ukkojen kanssa. Kehitetaan pari loistavaa tinkaus-tekniikkaa ja saadaan samoja romuja aina vain halvemmalla. Hetken paasta harmitellaan paisuneita kantamuksia. Nahdaan uskomattoman hienoja lintuja. Mumbai - Goa valisella bussimatkalla tapaamamme Heikki, 55, kertoo ystavastaan, joka on matkustanut Goalle kymmenia kertoja upeiden lintujen takia. Han selvittaa, etta erityisesti Pohjois Goa on hyvaa seutua talle toiminnalle. Hanen kaverinsa on kuulemma tallakin hetkella jossain teltassa kiikarit ojossa spottaamassa harvinaisia siivekkaita. Bongaamme itsekkin vihrean kuningaskalastajan, joka on upea ilmestys. Samainen tipu loytyy myos Goan suosituimman oluen etiketista (Kingfisher, King of good times). Olemme myos huomanneet, etta taysin samalla logolla ja tekstilla myydaan myos pullotettua vetta, seka mika hamyinta intialaista lentoyhtiota. Tamanhan voisi lanseerata myos suomeen. Palan halusta paasta lentelemaan Karhulla!

Muille bongareille tiedoksi, etta rantakuvassa vilahteleen myos nisa-pareja seka muutama Jorma, vaikka nudismi onkin ankarasti kielletty Goassa. Retkikuntamme on saalimattomasti nahkaa polttavan auringon edessa tyytynyt tiukasti pitamaan genitaalialueensa piilotettuina. Aurinko ei paista taallakaan paikkoihin, joihin aurinko ei paista.

Tunteja kestavan rantahietikolla teutaroinnin jalkeen saavumme vihdoin Harmaliin. Istahdamme miehekkaalta kuulostavaan Cocks Place:en, tilaamme milkshaket ja soitamme Kellylle. Mies saapuu hetken paasta paikalle. Hemmetin mukava nahda pitkasta aikaa tuttuja naamoja!

Vaihdellaan hetki kuulumisia ja kaydaan kurkkaamassa Kellyn rantabungalovi. Hintaa 200 rupiaa. Pieni veranta, yksi sanky, katossa tuuletin ja seinat on tehty jonkinlaisesta kaislasta. Ei paha, mutta Harmal paikkana tuntuu hieman liian kiireiselta. Hippeja tuntuu liikuskelevan talla alueella eniten mita olemme Goalla nahneet. Kauppakatua hetken kaveltyamme huomaamme, etta samat hippi systeemit on siirretty myos kaupallisemmaksi. Joka toinen koju myy bongia ja joka toinen rastojen fiksausta, waxausta ja sen sellaista. Bileita ja toimintaa alueelle kuitenkin kuulemma riittaa. Suosittelen tata mestaa hippi-mestoja metsastaville Goan matkaajille. Kelly kertoo tanaan pidettavista ulkoilmabileista. Mita hemmettia? Luulin etta ne oli kielletty… Hommassa oli kuitenkin juju mista myohemmin lisaa. Bileet pidetaan Morjimissa. Meidan rannalla! No hemmetti… Eikun Kelly messiin, taksi himaan ja menoja katsastamaan!

Saavutaan bile paikalle. Alue on rakennettu venalaisen hotellin pihaan. Etupihassa meita tervehtii kasi ojossa Lenin patsas… jep jep. Maksetaan sisaanpaasy ja sitten seuraa juju. Kuten aikaisemmin kerroinkin, Goallahan on musiikin soitto tiukasti kielletty kello kymmenen jalkeen. Meille ojennetaan narikassa langattomat kuulokkeet!

Paikalle on kutsutta iso lossi dj:ta, joista kaksi pyorittaa levyja samanaikaisesti. Kuulokkeista pystyy Tune-namiskalla vaihtamaan kanavaa ja nain kuuntelemaan haluamaansa dj:ta. Kiivetaan parin metrin korkuiseen bambumajaan, josta loytyy divaaneja ja riippumattoja jumituksiin. Naita majoja on alueella useita. Otan kuulokkeet hetkeksi korviltani ja katson hammastyneena kuinka 50 henkinen joukko bailaa armottomasti tiskijukkien edessa olevalla hietikolla uskomattomissa fiiliksissa. Paikka on taysin aaneton!

Tuntui kuin katsoisi musiikkivideota ilman aania. Tamahan on aivan hammastyttavan upea ajatus. Suorastaan nerokas! Nostan kuulokkeet takaisin korvilleni. Dj pyorayttaa soimaan Prodigyn trance miksauksen. Nyt on pakko liittya muiden tanssijoiden joukkoon hietikolle. Nama ovat ehka hienoimmat bileet missa olen ikina elamassa ollut!

Kaikki hyva loppuu aikanaan. Kytat ryntaavat paikalle lopettamaan biletyksen tanssikansaa bambukepeilla hakaten. Erittain agressiivisen oloinen virkaatekeva heebo karjuu mikkiin: “Bileet on ohi! Painukaa helvettiin!” Bileiden olisi kuulunut jatkua neljaan asti aamulla. Nyt ne lopetettiin vakipakolla kahdentoista aikoihin. Luovutetaan kuulokkeet narikkaan ja jaan keskustelemaan tapahtuman jarjestajan kanssa hetkeksi ennen alueelta poistumista. Mies on todella pahoillaan tilanteesta. Kaikki oli taysin laillista. Bileet olivat taysin aanettomat ja luvat touhuun oli hankittu viikkoja sitten, jolloin kaiken vakuutettiin olevan hyvin. Tama nyt vaan on joskus tata.

Lahdetaan kohti kotia ja hyvasteellaan Kelly. Koirat innostuvat hieman paallikoimaan pimeilla teilla. Matias joutuu ojentamaan koiralaumaa painokkailla sanoilla. Selvitaan ilman myllytysta majapaikalle, jossa pihan koira tervehtii meita hantaansa heiluttaen. Huoneessa kaivamme jaakaappista talon emantien meille valmistaman bread-puddingin. Hetken mietimme tulisiko meidan ottaa legendaarinen ksp siita kumpi paasee herkkua nauttimaan. Paatamme kuitenkin yhteistuumin maistaa molemmat. Vanukas on herkullista!

Ymmarran nyt paremmin Madventuresin esittelemaa Madcook osiota. Isantavaen tarjotessa ruokaansa tuntuisi jarjettomalta olla syomatta, vaikka evaat nayttaisivat kuinka vastenmieliselta tahansa. Itse tunsin suurta kiitollisuutta, mamojen tarjotessa meille yllattaen ruokiaan. Aamulla palautettiin astiat, kehuttiin ruokaa ja annoimme heille pienen suomenlipun, joka oli tarkoitus ommella reppuumme jossain vaiheessa. Muutakaan ei nyt ollut antaa… Lahjamme otettiin kuitenkin hyvin vastaan.

Eilinen oli kylla uskommattoman kokemusrikas paiva. Taalla tapahtuu koko ajan jotain mielenkiintoista. Nyt on todella hjuva fjiilis. Tasta on hyva jatkaa aamupalan kautta rannalle heittelemaan frisbeeta!

Viime yo oli jalleen melko uneton. Taalla nukutaan nakojaan vain joka toinen paiva. Tunniksi kuin nukahtaa niin ehtii nahda jo kaksi unea. Unet aityvat vain sekavammiksi. Tassa vaiheessa allekirjoittaneelle iskee sensuuri paalle. Joutuisin kohta vaihtamaan blogin aihetta matkapaivakirjasta “Seinahullun jorinoiksi” tai kenties “Unet ja kuinka sekosin Intiassa.”

Tutkiskellaan aamulla kaikesta mahdollisesta tietolahteesta, mita mukana kannetaan, mista psyykkeen sekoilut voisivat johtua. Lukiessa selviaa, etta oireiden puolesta lampohalvaus tai auringonpistokset voidaan ainakin laskea joukosta pois. Nesteytyksesta olemme niinikaan huolehtineet mielestani hyvin. Matias on viime yona ollut erittain ahdistunut. Ei kumpikaan nukuta kuin muutamia tunteja. Jutella fiiliksista ja tsemppaillaan toisiamme. Itsellani nukkumista vaivannee myos hieman karvahtanyt hipia. En tosin ole aikaisemminkaan ollut aina kovin hyvauninen, joten en ole omasta tilastani toistaiseksi viela kovinkaan huolestunut. Matias nayttaa olevan hieman heikommalla hapella.

Tanaan olisi myos Matiaksen Lariam kuurin napinottopaiva. Joudutaan konsultoimaan nyt Suomeen pain tulisiko laakitys keskeyttaa ja harkita muita toimia. Psyykkeeseen vaikuttavat oireet ovat erittain selkeat. Talla menolla saamme alkaa tilailemaan paluulentoa Suomeen viikon sisaan.